Luettua: maaliskuu 2022

Herik Grönroos: Cognitio librorum. Retkiä kirjojen maailmaan. Utfluckter i böckernas värld. Helsinki 1983: Helsingin yliopiston kirjasto. 92 s.

Henrik Grönroos oli legendaarinen Helsingin yliopiston kirjaston kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden. Hän teki laitoksessa pitkän uran ja osallistui muun muassa kirjaston kirjojen suojelemiseen toisen maailmansodan aikana. Grönroos myös kirjoitti ahkerasti alaansa liittyvistä aiheista. Näistä teksteistä julkaistiin hänen 75-vuotisjuhlansa aikoihin valikoima Cognitio librorum.

Valitettavasti olen kykenevä lukemaan kirjasta vain kaksi kolmasosaa, sillä sivistymättömänä moukkana en selviä ruotsinkielisistä artikkeleista. Suomeksi on kuitenkin tekstejä 1700-luvun suomalaisten kirjatiedosta koskien saksalaisia ja venäläisiä sekä suomalaisten kirjasuhteesta ja kirjastotoiminnasta ennen kansan- ja pitäjänkirjastoja. Suomenkieliset tekstit on alun perin ilmestyneet 1941–46.

Heikki Asunta: Ruuhenveistäjä. Runoja. Porvoo–Helsinki 1946: WSOY. 113 s.

Ruuhenveistäjä vuodelta 1946 osoittaa hyvin, miten Heikki Asunnan runoilijankuva muuttui uran alun kauhuromantiikasta. Kokoelman aloittava "Jeftan tytär" on kuin se kuuluisa kaiku menneisyydestä, kertova ja pateettinen runo. Patetiaa on luvassa muutenkin, samoin edelleen kuolema monen tekstin aiheena. Nyt kuolemaa ei kuitenkaan esitetä enää lainkaan romanttiseen sävyyn, enemmänkin Asunnan teksteissä on irtipäästämisen ja resignaation henkeä. Vaikea sanoa, kuinka aidosta kirjailijan tunteesta on kyse vaiko roolista sittenkin. Asunta ei kirjan julkaisun aikaan ollut kuin nelikymppinen. Vastakkainenkin valo paistaa Ruuhenveistäjässä: Purjeet-osaston runot osoitetaan lapselle ja niissä on kenties kaihoisa muttei synkkä tunnelma.

Asunnan runous on hyvin hallittua. Rytmistä ja metristä ei poiketa ja riimit ovat kohdallaan. Joitain tekstejä vaivaa liiallinen säkeen ylitys, mutta se lienee vain oman makuni ongelma. Hyvin moni Ruuhenveistäjän runoista moni on kuvastoltaan varsin perinteistä luontolyriikkaa, mutta Asunnan alakuloinen paatos tekee parhaimmillaan vaikutuksen. En silti saa kokoelmasta samanlaista nautinnollista otetta kuin alku-uran julkaisuista ja jään kaipaamaan niiden energisyyttä.

Heikki Asunta: Sudenmarja. Runoja. Porvoo–Helsinki 1950: WSOY. 84 s.

Heikki Asunnan viimeinen runokokoelma, Sudenmarja, ilmestyi 1950, yhdeksän vuotta ennen hänen melko varhaista kuolemaansa. Verrattuna Ruuhenveistäjään, hänen edelliseen kokoelmaansa, nämä viimeiset runot ovat paljon kepeämpiä. Kaikki aiempi patetia on lähes tyystin poissa (lukuun ottamatta ehkä kahta tekstiä), ja sen tilalla on hentoja luontokuvia, ironiaa ja jopa huumoria. Asunta hallitsee edelleen mittansa mestarillisesti, mielestäni jopa paremmin kuin edellisessä kokoelmassa, mutta runot ovat leikkisämpiä ja lyhyempiä. Ei pitkiä kertovia tekstejä tällä kertaa. Balladimaisuutta on yhä, nimenomaan tunnelmallisissa luonnon kuvauksissa. Mielenkiintoisinta antia ovat kenties hänen työtä käsittelevät tekstinsä, joita Sudenmarjassa on melko monta. Ankkurinhioja-nimisen osaston runoissa on tosiaan yllättävää humoristisuutta, joka sekin on kevyttä ja hyväntuulista.

Matthias Arnold: Henri de Toulouse-Lautrec 1864–1901. Elämän teatteri (Henri de Toulouse-Lautrec 1864–1901. Das Theater des Lebens, 1987). Köln 1989: Benedikt Taschen. 95 s. Suom. Katariina Röbbelen.

Pari viikkoa sitten katsomani Punainen mylly -elokuva sai minut kiinnostumaan Henri de Toulouse-Lautrecista. Paikallisesta kirjastosta löytyi tasan yksi kirja hänestä, mutta onneksi kerrankin se sattui olemaan sitä mitä kaipasin. Matthias Arnoldin Henri de Toulouse-Lautrec. 1864-1901. Elämän teatteri keskittyy nimenomaan Lautrecin taiteeseen, sen keskeisimpiin piirteisiin ja kehitykseen. Taiteilijan elämä tulee hahmoteltua siinä sivussa. En osaa itse eritellä kuvataidetta, joten en myöskään osaa arvioida Arnoldin onnistumisia tai tulkintojen validiutta, mutta minun kaltaiselleni amatöörille ne ovat riittävät. Tällaisten taiteilijasarjojen tarkoitus lieneekin pitkälti se, että ne toimivat jonkinlaisina johdatuksina ymmärrykseen.