keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Lukupäiväkirjasta ja listaamisen ilosta (johdanto johonkin tulevaan)

 Aloin pitää lukupäiväkirjaa toukokuussa 2000, kun täytin 17 vuotta. Idea tähän tuli uskoakseni kahdesta suunnasta. Toisaalta olin koko kouluikäni lukenut Guinnessin ennätyskirjoja, varsinkin omassa hyllyssäni ollutta vuoden 1990 editiota. Varmaankin juuri siinä kerrottiin naisesta, joka oli elämänsä ajan pitänyt kirjaa näkemistään elokuvista. Ajatus kiehtoi minua. Miten paljon tuollaiseen listaan kertyisikään nimi! Millaisen kartan se antaisikaan aikaan ja muistoihin! Vaikka olin jo alakoululaisena ahkera elokuvien katselija, en syystä tai toisesta ryhtynyt itse pitämään luetteloa näkemistäni filmeistä ennen vuosituhannen vaihdetta. Ehkäpä pyöreä vuosiluku toimi viimeisenä innoittajana ryhtyä tällaiseen.

Samoihin aikoihin luin Stephen Kingin Kirjoittamisesta-teoksen. Omaelämäkerrallisten elementtien ja kirjoittamisohjeiden lisäksi kirjan lopussa oli lista kirjoista, joita King oli lukenut oman kirjoittamisurakkansa aikana. Tarkoitus oli osoittaa, miten monipuolisesti kirjailijan on syytä lukea oman työnsä tueksi. Tämä itsessäänkin mielenkiintoinen lista antoi sysäyksen alkaa katsottujen elokuvien lisäksi listata myös luettuja kirjoja.

Olin jo noihin aikoihin innokas novellien lukija. Kansien väliin sidottujen kokoelmien lisäksi luin jonkin verran myös lehdissä ilmestyneitä novelleja ja usein kirjoistakin vain yksittäisiä tekstejä. Mielestäni nämäkin piti saada listaan tasavertaisina romaanien ja tietokirjojen sekaan. (Novelli oli sikälikin minulle tärkeä muoto tuolloin, että pidin lukiossa pohtivan puheen novellin asemasta Suomessa.) Myöhempinä vuosina listaa ja sen hienojakoisuutta on täydennetty monin tavoin: mukaan on otettu ilman tunnontuskia taidekirjat ynnä muut lähinnä kuvia sisältävät teokset, mutta esimerkiksi lasten kuvakirjojen listaamisesta luovuin hyvin nopeasti, kun omien lasten kanssa tuli samoja kirjoja luettua kymmeniä ja kymmeniä kertoja iltasatuna tai pottakirjana. Lasten kirjoista mukaan on hyväksytty vain ilmiselvät romaanit ja vaikkapa satukokoelmat. Sen sijaan yksityisiä satuja ei ole listattu, mikä näin jälkikäteen kieltämättä hieman harmittaa.

Miksi kukaan ryhtyy tällaiseen? Olen aina pitänyt listoista, asioiden luetteloinnista, tilastoista, järjestelemisestä; siitä miten kahden tai useamman, sinänsä toisiinsa liittymättömän asian välillä syntyy yhteys, ja miten näistä yhteyksistä syntyy kokonaisuuksia. Luettujen teosten tilastointi tekee myös näkyväksi, miten paljon energiaa olen käyttänyt lukemiseen, ja se toimii kirittäjänä, kun huomaan lukemisen jääneen muiden asioiden alle. Toisaalta vaativa persoonallisuuteni kiittää jatkuvaa tilastointia, sillä silloin itseltä on helpompi vaatia suorituksia. Joku varmasti ahdistuisi tällaisesta, mutta minulle se on päinvastoin hyvin tyydyttävää.

Lisäksi listat toimivat loistavana keinona aikamatkailla. Jonkin tietyn vuoden lukulistaa silmäillessä aktivoituu mielessä paljon muutakin kuin mielikuvat luetuista teoksista – ne paikat ja mielentilat joissa kirja on luettu, ihmiset joiden seurassa olen lukenut tai jotka ovat olleet mielessä samaan aikaan. En koskaan ole halunnut kirjoittaa minkäänlaista selittelevää lukupäiväkirjaa, en kirjoittaa ajatuksiani tai arvioitani luetusta. Pelkät nimet ovat riittäneet – muistot ja ajatukset kyllä tulevat takaisin, jos ne ovat oleellisia.

Omasta luettujen teosten listassani ei mainita päivämääriä. Varhaisessa vaiheessa päätin, että siinä missä elokuvista on helppo sanoa, koska ne on katsonut, ei samaa voi tehdä kirjalliselle teokselle. Useimmiten lukuprosessi jakautuu useammalle kuin yhdelle päivälle. Pitäisikö silloin mainita sekä lukemisen aloitus- että lopetuspäivä? Entä missä järjestyksessä teokset pitäisi silloin mainita – aloittamisen mukaan vai lopettamisen? Onko millään tällä edes väliä? Ei tietenkään. Ei ainakaan välttämättä. Väliä on sillä, mitä listan ylläpitäjä haluaa sillä saavuttaa.

(Myöhempi versio tekstistä julkaistiin johdantona teoksessa Kirjalistakirja. Listoja ja muistumia kirjoista, Luovaja 2021)