Boris Hurtta: Rommelin kulta. Hyvinkää 1994: Book Studio. 300 s. WHH 40.
Tarmo Talvio: Farukin jalokivi. Hyvinkää 1997: Book Studio. 249 . WHH 49.
Lukuohjelmassa on viime päivinä ollut kaksi Boris Hurtan 90-luvun Harry Huuhka -romaania. Rommelin kullan ja Farukin jalokiven julkaisi Book Studio, mutta jälkimmäinen ilmestyi kovakantisena Hurtan siviilinimellä Tarmo Talvio. Jonkinlaista ironiaa on siinä, että Hurtan nimellä ei koskaan ilmestynyt kansiin sidottua kirjaa.
Kumpikin romaani mainitaan yleensä veijaritarinana, ja sitä ne toki pitkälti ovatkin: nopeatempoisia seikkailukertomuksia, joissa on vahvoja hahmoja, huumoria ja tiukkaa dialogia. Toisaalta varsinkin Rommelin kullassa on myös hyvin synkkiä sävyjä ja psykologista silmää, jota ei välttämättä yleensä veijariromaaniin yhdistetä. Tarinassa epämääräinen joukko suomalaisia päätyy heti toisen maailmansodan jälkeen kulta-aarteen jäljille. Tässä romaanissa päähenkilöksi nousee kertojana toimiva entinen Valpon mies Aarne Aromaa. Muista keskeisistä hahmoista Harry Huuhka sen sijaan jatkaa seikkailujaan Farukin jalokiven pääosassa.
Farukin jalokivessä Huuhka toimii aluksi huijarina, jonka toimenkuvaan kuuluu turistien keplotteleminen kreikkalaisen Athos-vuoren luostareihin. Tapahtuma-aika on 1952, ja juoneen kiertyy tuolloinen Egyptin monarkki, kuningas Faruk. Hänen kanssaan Huuhka lähtee varastamaan erästä jalokiveä luostareista.
Farukin jalokivi on Rommelin kultaa asteen verran keveämpi kertomus, mutta se myös pysyy koossa paremmin eikä rönsyile ihan niin paljon kuin edeltäjänsä. Rommelin kulta oli ensimmäinen Hurtan kirja, jonka luin, joskus yläastevuosina. Ei se mennyt silloin jakeluun kovin hyvin, minkä ymmärrän nyt. Sen verran paljon vaaditaan sota- ja kulttuurihistorian tuntemista, jotta romaanista todella voisi nauttia.
Kumpikin romaani mainitaan yleensä veijaritarinana, ja sitä ne toki pitkälti ovatkin: nopeatempoisia seikkailukertomuksia, joissa on vahvoja hahmoja, huumoria ja tiukkaa dialogia. Toisaalta varsinkin Rommelin kullassa on myös hyvin synkkiä sävyjä ja psykologista silmää, jota ei välttämättä yleensä veijariromaaniin yhdistetä. Tarinassa epämääräinen joukko suomalaisia päätyy heti toisen maailmansodan jälkeen kulta-aarteen jäljille. Tässä romaanissa päähenkilöksi nousee kertojana toimiva entinen Valpon mies Aarne Aromaa. Muista keskeisistä hahmoista Harry Huuhka sen sijaan jatkaa seikkailujaan Farukin jalokiven pääosassa.
Farukin jalokivessä Huuhka toimii aluksi huijarina, jonka toimenkuvaan kuuluu turistien keplotteleminen kreikkalaisen Athos-vuoren luostareihin. Tapahtuma-aika on 1952, ja juoneen kiertyy tuolloinen Egyptin monarkki, kuningas Faruk. Hänen kanssaan Huuhka lähtee varastamaan erästä jalokiveä luostareista.
Farukin jalokivi on Rommelin kultaa asteen verran keveämpi kertomus, mutta se myös pysyy koossa paremmin eikä rönsyile ihan niin paljon kuin edeltäjänsä. Rommelin kulta oli ensimmäinen Hurtan kirja, jonka luin, joskus yläastevuosina. Ei se mennyt silloin jakeluun kovin hyvin, minkä ymmärrän nyt. Sen verran paljon vaaditaan sota- ja kulttuurihistorian tuntemista, jotta romaanista todella voisi nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti