I
Ei ole erityisen harvinaista, että jossain vaiheessa uraansa julkisuuden henkilö päätyy kirjoittamaan (tai monessa tapauksessa "kirjoittamaan" haamukirjoittaja varjossaan) keittokirjan. Usein kyse on siitä, että julkkiksen naama kannessa kasvattaa muutoin mitäänsanomattoman reseptikokoelman myyntiä, mutta on luonnollisesti niitäkin tapauksia, joissa ruoanlaitosta innostunut julkimo käyttää asemaansa hyväkseen ja julkaisee unelmiensa kokkikirjan. Oma lukunsa on erilaiset, usein hyväntekeväisyystarkoituksessa tehdyt kirjat, joihin on koottu sekalainen joukko muista yhteyksistä tunnettuja henkilöjä jakamaan omia ruoanlaittovinkkejään. Tällaisilta teoksilta ei kukaan odota suuria makuelämyksiä, vaan niiden viehätys perustuu paitsi hyvän asian tukemiseen myös siihen, että tavanomaista spagettikastiketta syödessään voi kuvitella vaikkapa jääkiekon maailmanmestarin syövän täsmälleen samanlaista murkinaa.
Vaikka Stephen King onkin kokeillut monenlaista kirjoittamista, täysimittaista keittokirjaa häneltä tuskin tullaan koskaan näkemään. Hänkin on silti työntänyt kauhansa pariin ruoka-aiheiseen soppaan.
II
Vuonna 1984 ilmestyi Sandra J. Taylorin toimittama The Famous New Englanders Cookbook. Se kokoaa kymmeniä Uuden-Englannin kuuluisuuksia paljastamaan lempireseptinsä. Kirjalla on yhteys edellä mainittuihin hyväntekeväisyysjulkaisuihin, sillä kukin teokseen osallistunut sai tekijänkappaleensa lisäksi nimetä jonkin voittoa tavoittelemattoman järjestön, jota kustantaja tuki 25 dollarilla.
Kirjan esipuheessa Judson D. Hale, tuolloin Yankeen ja The Old Farmer's Almanacin toimittaja, avaa kirjan sisältöä: Yhtäältä on reseptejä, jotka itsessään ovat hyviä; niiden avulla tekee maittavan aterian. Toisaalta on mahdollisuus ahaa-hetkiin, kun tajuaa, että julkimokin syö samaa perusruokaa kuin kuka tahansa. Kolmanneksi on reseptejä, jotka ovat kiehtovia sen vuoksi, että juuri tietty henkilö on halunnut sen jakaa. Hale mainitsee yhtenä esimerkkinä juuri Stephen Kingin – asettaen hänet kenties kahteen jälkimmäiseen kategoriaan.
King tarjoaa The Famous New Englanders Cookbookissa kolme reseptiä, jotka ovat yksinkertaisuudessaan (ellei peräti rahvaanomaisuudessaan) hämmentäviä. Onko kyse kirjailijan vaatimattomasta kulinaarisesta mausta? Piruileeko hän? Vai pyrkiikö hän vain omalaatuiseen huumoriin? Todennäköisesti vähän kaikkea tätä.
Ensimmäinen Kingin resepteistä on "Basic Bread". Se on juuri sitä, mitä otsikko sanoo: tavallinen hiivaleipä. King perustelee valintaansa sillä, että leivän leipominen on hänelle yksi parhaista tavoista rentoutua.
Seuraava resepti, "Lunchtime Gloop" eli suomeksi ehkäpä lounasmössö, on sikäli vaikuttava ruojalaji, että se on julkaistu pari kertaa myöhemminkin. Vuonna 1998 sen nimeksi tosin oli vaihtunut "Lunchtime Ghoul-ash". Resepti sisältää kokonaisuudessaan kaksi tölkillistä spagettia (ilman lihapullia, King muistuttaa) sekä halvan puolen kilon hampurilaispihvin. Voiko kotiruoka karkeammaksi mennä? King toki myöntää, että valmistaa tätä annosta itselleen vain, kun vaimo Tabitha ei ole kotona.
King päättää osuutensa "Egg Puffiin" eli suomalaisittain munapasteijaan. Se on yksinkertainen mutta toimivantuntuinen pikkusuolainen. King tosin sanoo reseptin olevan lähtöisin vaimoltaan, mikä selittänee yllättävän hienostuneisuuden verrattuna pariin aiempaan. Toisaalta se on myös ainoa näistä kolmesta ohjeesta, jota ei ole julkaistu myöhemmin missään.
III
Pilapiirtäjä–ammattikirjoittaja John Donohuen toimittama Man with a Pan (2011) sisältää kepeää esseistikkaa (jollaista sivumennen sanoen harjoitetaan Suomessa aivan liian vähän) miehiltä ja miehistä, jotka tekevät ruokaa. Näkökulma on siis perinteisiä sukupuolirooleja haastava, joskin se tehdään humoristisesti, vähän jopa anteeksipyydellen ja vinosti naureskellen. Kokonaisuus on kuitenkin helposti lähestyttävä ja vaivaton lukea. Varsinaisten esseiden lisäksi kirja sisältää joltisenkin määrän reseptejä kirjoittajilta.
Kingin osuus on seitsensivuinen teksti nimeltä "On Cooking". Se alkaa tunnustuksella: vaimo on miestään parempi kokki. King kuvaa heidän lapsuusaikansa kulttuuria, jossa tytöt kasvoivat keittiössä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja tätä nykyä nimenomaan King itse on se, joka häärii ruoanteossa.
Kingin tyylilaji on jälleen itsetietoisen korostetusti juntti. Jälleen hän mainitsee leivän leipomisen suosikkinaan mutta nostaa sen rinnalle paistamisen ja mikroaaltouunin ihanuuden. Kukaan ei tietenkään odota tässä vaiheessa enää minkäänlaista hienostuneisuutta, ja King tarjoaakin kaksi kuvausta ruoanlaitosta: kuinka paistaa kelpo munakas ja miten valmistaa talouspaperiin kiedottua lohta mikrossa. Ohjeiden tarkkuus ja vivahteikkuus antavat mielikuvan kovinkin hienoista ruokalajeista, mistä tietenkään ei ole kyse. King virnuileekin tekstin taustalla koko ajan ("Don't nuke the shit out of it!"); hän vedättää lukijaa niin kauan kuin vain voi ja kirjoittaa oikeastaan jonkinlaista parodiaa fine dininginsta. Teksti on hengeltään sitä, mitä Kingin esseemäisiltä kirjoituksilta on totuttu odottamaankin. Se on kepeää, vaivattomasti etenee jutustelua, melko yhdentekevää ja lopulta unohdettavaa mutta lukuhetkellä nautittavaa ammattimiehen tekstiä.
Esseen lopuksi King tarjoilee reseptin, "Pretty Good Cake", kohtuullisen hyvä kakku. Luomus ei kuitenkaan ole Kingin omaa käsialaa vaan jotain, minkä hän on löytänyt Internetistä. Hän kuitenkin sentään kommentoi ohjeita omaan tyyliinsä. Niissä kuuluu jälleen tarkoitushakuinen jokamiesmäisyys: King voitelee kulhon sormillaan, hän muistelee lapsuuttaan (taikinan pitää olla sellaista, jonka jämät lapsena halusi nuolla kulhosta), hän kehottaa käyttämään purkkikuorrutetta.
IV
Kahden kirjaesiintymisen lisäksi Kingiltä julkaistiin vuonna 2009 The Cincinnati Enquirer -lehdessä vielä yksi resepti. Halloweenin kunniaksi lehdessä ilmestyi ruokaohje, joka oli otsikoitu "Stephen King's Transylvanian Goulash".
Kyse ei kuitenkaan ollut mistään uudesta ohjeesta, vaan se oli peräisin jo vuodelta 1980. Tuolloin juuri collegesta valmistunut ja newyorkilaiseen kustantamoon työllistynyt Polly Campbell sai työtoverinsa kanssa idean. He kokoaisivat kokoelmallisen kuuluisuksien resepteistä. Projekti ei kuitenkaan edennyt valmiiksi, vaikka parivaljakko saikin kerättyä sisältöä jonkin verran. Melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin Campbell törmäsi arkistoissaan kirjeeseen, jossa Stephen King lähetti oman reseptinsä kirjaa varten. The Cincinnati Enquirer julkaisi koko kirjeen nettisivuillaan ja reseptin painetussa lehdessä lokakuun 21. päivänä.
Ohje itsessään on hieman yllättäen ihan rehti resepti! Gulassihan on unkarilainen ruokalaji, jonka keskeisimmät ainekset ovat liha ja paprika. Kingin resepti on tyylipuhdas ja asiallinen ohjeistus, jossa ei ole ylimääräistä hassuttelua eikä ironiaa. Se on osoitus, että King on todennäköisesti ollut jo tuolloin aivan oiva ruoanlaittaja, vaikka julkikuvassaan hän onkin korostanut toistaitoisuuttaan ja pikaruokaimagoaan. Ainoa myönnytys on reseptin otsikointi "transylvanialaiseksi", joka pop-alitajunnassa tietysti yhdistyy välittömästi vampyyreihin ja muihin kauhuaiheisiin.
V
Kuten sanottu, maailma tuskin tulee koskaan saamaan Stephen Kingiltä keittokirjaa. Mies, joka aikoinaan kutsui itseään kirjallisen maailman Big Maciksi (isojen ranskalaisten kera), ei hienostele ruoallaan. Hän on ainakin julkisesti makunystyröiltään ja tottumuksiltaan keskivertoamerikkalainen, joka nauttii burgerin paistamisesta ja kakun leipomisesta valmiiden jauhoseosten pohjalta. Hän ei riko perinteistä roolia sen enempää kuin leipomalla omat leipänsä. Lisäksi amerikkalaisen Kauhun Kuninkaan rooliin on sopinut tietty rahvaanomaisuus; eurooppalainen horrormeister olisi luultavasti joutunut valikoimaan reseptinsä jokseenkin kulinaarisemmin.
LÄHTEET
BROOKS, Justin 2013: Stephen King: A Primary Bibliography of the World's Most Popular Author, Revised Edition. Hiram 2013: Overlook Connection Press. Mobi-versio.
CAMPBELL, Polly 2009: "'Transylvanian Goulash,' by Stephen King". – The Cincinnati Enquirer, 21.10.2009. S. C6. Sähköinen versio: https://www.newspapers.com/image/102699860. – Vaikka tekstin ingressi mainitsee reseptin olevan vuodelta 1979, kirje johon siinä viitataan on päivätty 25.4.1980.
HALE, Judson D. 1984: "Foreword". – Teoksessa Sandra J. Taylor (ed.): The Famous New Englanders Cookbook. Favourite recipes from celebrities with New England connections. Dublin 1984: Yankee Books. S. 7–9.
KING, Stephen 1984: "Basic Bread". – Teoksessa Sandra J. Taylor (ed.): The Famous New Englanders Cookbook. Favourite recipes from celebrities with New England connections. Dublin 1984: Yankee Books. S. 93. – Resepti on sittemmin ilmestynyt kolmessatoista muussakin teoksessa, myös nimillä "Basic White Bread" ja "Trill Me".
KING, Stephen 1984: "Egg Puff". – Teoksessa Sandra J. Taylor (ed.): The Famous New Englanders Cookbook. Favourite recipes from celebrities with New England connections. Dublin 1984: Yankee Books. S. 94.
KING, Stephen 1984: "Lunchtime Gloop". – Teoksessa Sandra J. Taylor (ed.): The Famous New Englanders Cookbook. Favourite recipes from celebrities with New England connections. Dublin 1984: Yankee Books. S. 94. – Resepti on sittemmin ilmestynyt neljässätoista muussakin teoksessa, myös nimillä "Lunchtime Ghoul-ash (Goop)" ja "Danse Macabre".
KING, Stephen 2011: "On Cooking". – Teoksessa John Donohue (ed.): Man with a Pan. Culinary Adventures of Father Who Cook for Their Families. Chapel Hill 2011: Algonquin Books. S. 52–55. [Kuv. John Donohue.]
KING, Stephen 2011: "Pretty Good Cake". – Teoksessa John Donohue (ed.): Man with a Pan. Culinary Adventures of Father Who Cook for Their Families. Chapel Hill 2011: Algonquin Books. S. 56.
TAYLOR, Sandra J. 1984: [nimeämätön]. – Toimittajan saatekirje Peter De Vriesille. Päivätty 10.8.1984.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti