Satunnaisia pohdintoja, kritiikkejä, ajatelmia asioista joilla on sielu

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Freeman & Chizmar (ed.): Dark Screams. Volume One

Brian James Freeman & Richard Chizmar (ed.)
Dark Screams
Volume One
New York: Hydra, 2014, 88 s., ISBN 9780804176576 mobi


Kustantajan esittelyn mukaan Dark Screams on novellikokoelmien sarja, jonka tarkoituksena on löytää jonkinlaisia kauhun äärikokemuksia genrerajoista huolimatta. Ensimmäisen osan perusteella tavoitetta ei saavuteta. Kokoelma on hyvin epätasainen niin sisällöltään kuin laadultaankin. Voidaan tietenkin ajatella, että rajat löydetään huitomalla vähän joka suuntaan, mutta yleensä tuloksena on kyllä jotain ihan muuta. Dark Screams -sarjassa on julkaistu myös kaksi muuta osaa, joten ehkä ne laajentavat kenttää tasapuolisemmin. Nyt kuitenkin keskityn vain sarjan ensimmäiseen kirjaan.

Antologian toimittajat Brian James Freeman ja Richard Chizmar ovat pitkän linjan kirjailijoita, mutta molemmat ovat ansioituneet myös kustantajina. Molemmille on tyypillistä opportunistinen kustannustoiminta: sekä Freemanin Lonely Road Books ja Chizmarin Cemetery Dance Publications tunnetaan rajallisina painoksina ilmestyneistä ja luonnollisesti kovahintaisista deluxe-laitoksistaan. Vähän samaa markkinahenkeä on Dark Screamsissakin. Millään muulla kuin häpeämättömällä myynninlisäämisellä ei voida perustella sitä, että muutoin uusia novelleja sisältävä kokoelma alkaa Stephen Kingin "The Weeds"-novellilla, joka on ilmestynyt alunperin 1976 Cavalier-miestenlehdessä. Kolme vuotta myöhemmin se julkaistiin toisessa miestenlehdessä, Nuggetissa, mutta yhdessäkään Kingin omassa kokoelmassa sitä ei ole nähty. Tämän vuoksi "The Weeds" on ollut haluttu King-harvinaisuus. On toki hienoa, että harvoin nähty teksti tuodaan tarjolle suurelle yleisölle, mutta Dark Screams ei tunnu oikealta paikalta. Sen sijaan se on juuri oikea paikka myynnin kannalta; Kingin mainosarvo nostaa sarjan ensimmäisen osan myyntiä varmasti ja houkuttelee myöhemmillekin voluumeille yleisöä.

Novellina The Weeds" ei ole lainkaan hassumpi. Tarina on alan harrastajille tuttu, sillä se toimi pohjana Kingin ja George A. Romeron Creepshow-elokuvan (1982) jaksolle "The Lonesome Death of Jordy Verrill" (elokuvan pohjalta King ja Bernie Wrightson työstivät myös Suomessa julkaistun sarjakuva-albumin). Ero filmattuun versioon on kuitenkin selvä. Elokuvan Jordy Verrill (jota esitti unohtumattomasti King itse) oli tyhmänpuoleinen, koomisella tavalla groteski hahmo. Yksinkertainen Jordy on novellissakin, mutta hahmona hän on paljon traagisempi. Jordyn maille putoaa meteoriitti, joka tuo mukanaa vierasta, valkoista ainetta. Aine reagoi veden kanssa ja alkaa kasvattaa ruohomaista kasvustoa sinne, mihin se vain koskee. Jordy kannalta valitettavaa on, että hän tökkää ainetta sormillaan. Ja hieroo silmäänsä. Ja käy kusella. Novelli seuraa tämän kehityskulun väistämättömään loppuunsa. Suurta kaunokirjallisuutta "The Weeds" ei ole, mutta kioskikauhujuttuna se vertautuu Night Shift -kokoelmassa (1978; suom. Yön äänet 1989) julkaistuihin muihin miestenlehdissää ilmestyneisiin Kingin kertomuksiin.

Antologian kolme seuraavaa novellia ovat paljon ongelmallisempia. Kelley Armstrongin "The Price You Pay" on tyly tarina, oikeastaan rikosjuttu joka äärimmäisyydessään lähenee kauhukertomusta. Sävyltään se olisi sopinut oikein hyvin vaikkapa 2000-luvun Isku-lehteen. Kertomuksen fokus on nuoren naisen, jolla on ystävänsä kanssa salainen menneisyys. Tarina aukeaa hieman itsetarkoituksellisenkin mutkikkaasta: nykyajassa etenevän juonen ohessa käydään takautumissa läpi muutamia avainkohtia naisten elämästä. Itse juonikudelma on tarpeeksi monipolvinen, jotta mielenkiinto säilyy, joskin monesti uskottavuutta on venytetty liiaksi. Taitava kertoja saisi epäuskottavankin jutun toimimaan, mutta valitettavasti Armstrong ei tähän kykene. Sen sijaan hän keskitty väkivaltaan. Veri roiskuu ja sadismi hehkuu. Lopputulos on vastenmielinen ja kidutuspornoa lähenevä. Lopun moraalikin on arveluttava.

Bill Pronzini on nimenä alan pieni klassikko. Hänen tämänkertainen tekstinsä "Magic Eyes" kuitenkin jää vanhan idean väsyneeksi toistoksi. Mies on vankimielisairaalassa tapettuaan vaimonsa. Hän ei kuitenkaan myönnä ilmiselvää tekoaan. Hän nimittäin uskoo, että vaimonsa ruumiin oli ottanut haltuun Jokin (novellin nimen "maagiset silmä") ja että tämän Jonkin hän oli tappanut, ei vaimoaan. Ja arvatkaapa, ottaako Jokin myös muita haltuunsa. Ainoa mielenkiintoinen idea novellissa on sen rakenne. Tarina on kerrottu miehen muistiinpanoina, joita hän kirjoittaa itseterapiana lääkärinsä pyynnöstä. Aivan uskottavasti keino ei toteudu, sillä Pronzini joutuu selittelemään paljon taustoja, joita kukaan tuskin omiin muistiinpanoihinsa tällä tavoin kirjoittaisi.

Kokoelman seuraavassa novellissa on kiehtova idea. Simon Clarkin "Murder in Chainsin" päähenkilö herää avarasta maanalaisesta tilasta, joka pian paljastuu sadevesiviemärin osaksi. Hän ei tiedä, miten sinne on joutunut – eikä ainakaan sitä, miksi hänen kaulassaan on ketju jonka toisessa päässä on mielipuoliselta vaikuttava lihaskimppu. Alkuasetelmassa on paljon sellaista, mikä tuo mieleen Poen: goottilaisuuteen viittaava ympäristö, uhkaavuudessaan järjettömältä vaikuttava tilanne johon päähenkilö on joutunut itsestään riippumattomista syistä. Valitettavasti Poelle tyypillisen tunnelmoinnin ja rajatilapohdiskelujen sijasta lukija saa sitä, mitä nykyään tuntuu aina olevan tarjolla – väkivaltaa. Päähenkilöön kytketty kolossi kykenee vain murskaamaan ja repimään, eikä samasta loukusta löytyvät muut ihmiset kykene hekään muunlaisiin ratkaisuihin kuin "Tapa se!". Tuntuu samalta kuin olisi katsomassa elokuvaa 14-vuotiaitten kansaa. Näkökulma on yhtä kapea. Novellilla ei ole lopulta oikein muutakaan tarjottavaa. Avoimeksi jäävä lopetus on varmasti tuntunut vaikuttavalta idealta mutta vain korostaa sitä, ettei Clarkilla ole tarjota kuin toimintaa ja verta.

Onneksi toimittajilla on ollut sen verran tyylitajua, että he ovat sijoittaneet Ramsey Campbellin novellin viimeiseksi. "The Watched" on kirjoittajalleen tyypillisen tyylikäs tunnelmapala, joka on yhtä häiritsevä kuin se on koskettava. Tarina kerrotaan (kirjaimellisesti) sivustakatsojan näkökulmasta. 12-vuotias vanhempiensa hylkäämä poika joutuu kesken orastavien kasvukipujensa todistamaan naapurissa asuvan huumediileriperheen kohtalonhetkiä. Novelli alkaa pahaenteisen realistisena mutta saa pian yliluonnollisesta tehoa, joka aivan lopussa kohoaa vaikuttavasti. Campbell oikeastaan lainkaan kuvaa toimintaa. Sen sijaan hän kertoo toiminnan tapahtuneen ja keskittyy niihin reaktioihin, joita pojan valmiiksi huterassa maailmankuvassa tapahtuu. "The Watched" on tyylikäs, mieleenjäävä kertomus. Campbellilla on taito yhä uudelleen, hyvin yksinkertaisilla keinoilla saada lukija tuntemaan olonsa epävarmaksi ja jotenkin uhatuksi. Se on monin verroin tehokkaampaa kuin hurmeen roiskiminen.

Dark Screams on olemassa vain sähkö- ja äänikirjana. Painettua laitosta ei siis ole. Matalan hintansa (alle kolme euroa Kindlelle per voluumi) vuoksi se on kuitenkin helposti lähestyttävä. Huonommat tekstit voi sietää, kun tietää, että rahalla saa vastinetta ainakin osassa novelleista. Myöhemmätkin osat vaikuttavat sisältävän lukukelpoista materiaalia. Kirjailijoista mainittakoon Robert R. McCammon, Richard Christian Matheson ja Peter Straub.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti