Maija Hirvonen, Anna Makkonen & Anna Nybondas (toim.): 15 vuosikymmentä. Kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta. Helsinki 1981: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 309 s. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 368.
Maija Hirvosen, Anna Makkosen ja Anna Nybondasin toimittama 15 vuosikymmentä. Kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta ilmestyi vuonna 1981. Tuolloin tuli täyteen 150 tuon "erään seuran", Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, perustamisesta. Teos on erittäin kiehtova kurkistus SKS:n pitkään ja vaiheikkaaseen historiaan. Se muodostuu kokouspöytäkirjoista, kirjeistä, muistelmakatkelmista ja sen sellaisesta. Kokonaisuus ei ole historiikki eikä joka ikistä seuran vaihetta nosteta esille. Tarina ja suuret linjat kuitenkin tulevat hyvin elävinä lukijan nähtäviksi. On huikeaa ajatella, että jatkumo alkaa Lönnrotista ja kumppaneista ja päätyy arkistojen digitalisointiin tai miten kansallisena rakennusprosessina alkanut toiminta muuttuu 1970-luvulla suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin vienniksi. Jos jokin instanssi heijastaa Suomen ja suomalaisuuden historiaa niin SKS.
Kirjan ilmestymisestä on kulunut nyt neljäkymmentä vuotta, ja seuralla tulee kymmenen vuoden kuluttua täyteen seuraava täyssata. Pitäisiköhän kirjan täydennetyn laitoksen toimitustyö aloittaa jo hiljalleen?
Kirjan ilmestymisestä on kulunut nyt neljäkymmentä vuotta, ja seuralla tulee kymmenen vuoden kuluttua täyteen seuraava täyssata. Pitäisiköhän kirjan täydennetyn laitoksen toimitustyö aloittaa jo hiljalleen?
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 175 vuotta. Finska Litteratursällskapet 175 år. Finnish Literary Society 175 Years. Helsinki 2006: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 48 s. Kuv. Jonathan Moorhouse. Käänt. Marianne Saanila & David Hackston. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1062.
Kun 2006 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura täytti 175 vuotta, sen julkaisuohjelmassa oli muun muassa tämä teos. Silloisen sihteeri Tuomas M. S. Lehtosen lyhyen esipuheen jälkeen kirjan varsinaisen sisällön muodostaa arkkitehti Jonathan Moorhousen lyijykynäpiirrokset, joita hän piirsi SKS:n talossa ja sen ympäristössä vuosituhannen alussa. Kirja on kuriositeetti mutta sympaattinen sellainen. Sen selaa nopeasti läpi, eivätkä kuvat sinänsä kutsu pysähtymään pariinsa, mutta ne ovat viehättäviä vilkaisuja historialliseen miljööseen. Arvostan aina sitä, kun kustantaja on valmis julkaisemaan tällaisen sisäänpäin lämpiävän, täysin epäkaupallisen nimikkeen.
Stephen King: 22.11.63 (11/22/63, 2011). Helsinki 2013: Tammi. 869 s. Suom. Ilkka Rekiaro.
Stephen Kingin aikamatkustus- ja John F. Kennedy -aiheinen romaani 22.11.63 on aikamoinen mötkö. Siinä on liki 900 sivua, juonilankoja enemmän kuin tavanomaisessa saippuaoopperan tuotantokaudessa ja paikoin niin kömpelöä juonenkudontaa, että tekisi mieli peruuttaa kestotilaukseni Kingiltä. On siinä paljon hyvääkin, monia mainioita ideoita, sujuvaa dialogia (kuten aina), kehityskelpoisia hahmoja... Mutta: romaani on muodoton möhkäle, jossa on yritetty haukata enemmän kuin posket vetävät. Ehkäpä tarkoitus oli kirjoittaa Suuri Amerikkalainen Fantasiaromaani – ei onnistunut. Ehkäpä tarkoituksena oli kirjoittaa televisiolle sovitettava tarina - mikä ilmeisesti onnistui, koska kirjasta on kuulemma tehty filmatisointi. Itse asiassa ihmettelen, miksei King kirjoittanut suoraan Quantum Leap -tyyppistä tv-sarjaa, kun ideat tuntuvat olevan samanhenkisiä. Harvoin on näin paksu kirja ollut näin ohut romaani.
Niklas Bengtsson: Exlibris- ja kuvasalkkujen elämäkertoja. Helsinki 2010: Suomen exlibrisyhdistys. 96 s.
Exlibris- ja kuvasalkkujen elämäkertoja on mielenkiintoinen pikku kirja. Monenlaisista painotuotteista urallaan kirjoittanut Bengtsson esittelee tällä kertaa kuvasalkkuja - julkaisuja joissa salkun tai jonkin sitä muistuttavan sisässä on esimerkiksi grafiikantöitä irtolehtinä. Erityisen huomion saavat exlibriksiä sisältävät kuvasalkut, varsinkin Kymmenen suomalaista exlibristä -julkaisut. Exlibriskirjallisuutta on ilmestynyt suomeksikin jonkin verran, mutta kuvasalkkuja ei ole taidettu käsitellä juurikaan Bengtssonin kirjan lisäksi.
Huomiota herättävä kansiväri on muuten pirullinen kuvattava minun kotioloissani. Siksi kuvan kirjankansi on aivan liian hot pink.
Huomiota herättävä kansiväri on muuten pirullinen kuvattava minun kotioloissani. Siksi kuvan kirjankansi on aivan liian hot pink.
Bruce Kenned (ed.): The Best of Shades of Sherlock. 1973: The Three Students Plus. 35 s.
Shades of Sherlock oli vuosina 1966–1972 ilmestynyt Sherlock Holmes -fanzine, jota julkaisi The Three Students Plus. Vuonna 1972 ilmestyi vielä The Best of Shades of Sherlock -kirjanen, johon on koottu lehden parhaita tekstejä. Painotus on nimenomaan tuolloin uusissa Holmes-kirjoittajissa; vakiintuneista nimistä mukana on vain Michael Harrison runollaan.
Suurin osa teksteistä on artikkeleita, perinteistä sherlockianaa, jossa suurennuslasin kanssa etsitään ristiriitoja Kaanonista ja tulkitaan pilkuntarkkoja yksityiskohtia. On viehättävä lukea näin vanhaa fandom-kirjoittelua – etenkin kun Holmes-yhteisö oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt toiseen tai kolmanteen sukupolveensa. Aivan samanlaista nysväämistä se nykyään on vaikkapa Harry Potter -skenessä.
Artikkeleiden ja Harrisonin runon lisäksi kokoelmassa on muutama novelli. Näistä riemukkain on vuoteen 1967 sijoittuva Holmes-pastissi, jossa etsivä saa asiakkaakseen innokkaan kukkienkasvattajan. Tämä on kuullut sattumalta, kuinka epäsiistit nuoret miehet ovat suunnitelleet varkautta hänen puutarhaansa. Sanat pot ja trio sekä flowerpower-rintanappi ovat selviä merkkejä. Lopulta hipit saadaan kiinni ja rangaistuksesi he joutuvat siistimään puutarhurin hamppupensaat. Lurjukset suostuvat jopa siivoamaan ja viemään leikkuujätteet mukanaan.
Suurin osa teksteistä on artikkeleita, perinteistä sherlockianaa, jossa suurennuslasin kanssa etsitään ristiriitoja Kaanonista ja tulkitaan pilkuntarkkoja yksityiskohtia. On viehättävä lukea näin vanhaa fandom-kirjoittelua – etenkin kun Holmes-yhteisö oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt toiseen tai kolmanteen sukupolveensa. Aivan samanlaista nysväämistä se nykyään on vaikkapa Harry Potter -skenessä.
Artikkeleiden ja Harrisonin runon lisäksi kokoelmassa on muutama novelli. Näistä riemukkain on vuoteen 1967 sijoittuva Holmes-pastissi, jossa etsivä saa asiakkaakseen innokkaan kukkienkasvattajan. Tämä on kuullut sattumalta, kuinka epäsiistit nuoret miehet ovat suunnitelleet varkautta hänen puutarhaansa. Sanat pot ja trio sekä flowerpower-rintanappi ovat selviä merkkejä. Lopulta hipit saadaan kiinni ja rangaistuksesi he joutuvat siistimään puutarhurin hamppupensaat. Lurjukset suostuvat jopa siivoamaan ja viemään leikkuujätteet mukanaan.
Minna Haveri (toim.): ITE kaakossa. Helsinki 2013: Maahenki. 128 s. Nykykansantaiteen vuosikirja 9.
Minna Haverin toimittama ITE kaakossa on yhdeksäs Nykykansantaiteen vuosikirja. Vaikka paino onkin Kaakkois-Suomen ITE-taiteilijoissa, on mukana yleisemmänkin tason artikkeleita, esimerkiksi vanhojen autojen keräilystä ja neulegraffiteista. Kaakon taiteilijoista nousee esille etenkin Veijo Rönkkönen, jonka patsaspuistolla Parikkalassa on iso symboliarvo koko ITE-toiminnalle. Ja mikäpä siinä, se on yksi minunkin suosikkipaikoista. Rönkkösen lisäksi laajemman esittelyn saa Kääpälän Ensio Tuppurainen.
Kaakkois-Suomen ITE-matrikkelissa pistää silmään se, ettei ainuttakaan haminalaista tai virolahtelaista tekijää ole mukana. Ihan jokapäiväisten reittieni varrelta tulisi mieleen nopeasti parikin nimeä – tai oikeastaan pihaa, en minä ihmisiä tunne vaan kurkin vain niiden aitojen yli.
Kaakkois-Suomen ITE-matrikkelissa pistää silmään se, ettei ainuttakaan haminalaista tai virolahtelaista tekijää ole mukana. Ihan jokapäiväisten reittieni varrelta tulisi mieleen nopeasti parikin nimeä – tai oikeastaan pihaa, en minä ihmisiä tunne vaan kurkin vain niiden aitojen yli.
Gerard M. Kelly: The Mysterious Death of the Kennington Verger. 1999: Baker Street Books. 24 s. A Sherlock Holmes Mystery.
Gerard M. Kelly: The Riddle of the Carstairs Legacy. 2000: Baker Street Books. 24 s. A Sherlock Holmes Mystery.
Gerard M. Kelly julkaisi 1999 joukon Sherlock Holmes -novelleja omina vihkosinaan. Minulla on niistä nämä kaksi, eivätkä ne ole yhtään kehnompaa fanfictionia. The Mysterious Death of the Kennington Vergerissa Holmes ja Watson tutkivat kuolintapausta, josta on syytettynä väärä mies. The Riddle of the Carstairs Legacy puolestaan on Vanhan sukusalaisuuden perillinen, jossa kuoleman sijasta ratkotaan arvoituksia. Kumpikin on ihan pätevästi ja sujuvaan tapaan kirjoitettuja, joskin eräät Holmes-maneerit toistuvat turhan tiuhaan.
Kelly kokosi Holmes-kertomuksensa sittemmin yhdeksi niteeksi otsikolla The Outstanding Mysteries of Sherlock Holmes.
Kelly kokosi Holmes-kertomuksensa sittemmin yhdeksi niteeksi otsikolla The Outstanding Mysteries of Sherlock Holmes.
[Keijo Kaskimies, Juhani Avonius, Allan Ylinen (toim.):] Exlibris 86. Suomen Exlibris-yhdistyksen 40-vuotisjulkaisu. Helsinki 1986: Suomen Exlibris-yhdistys. 60 s.
Uuden paikallisen osto- ja myyntiliikkeen kadunvarsilaarista tarttui mukaan yhden euron kohtuulliseen hintaan Suomen Exlibris-yhdistyksen 40-vuotisjulkaisu Exlibris 86. Kirjassa ei ole toimittajien nimiä, mutta Kansalliskirjaston tietokanta osaa nimetä Keijo Kaskimiehen, Juhani Avoniuksen ja Allan Ylisen. Kirjanen sisältää seitsemän tekstiä, vaihtelevista aiheista. Pienimuotoinen julkaisu on viehättävä vilkaisu paitsi harrastukseen ja keräilykohteeseen myös yleiseen ja kirjahistoriaan. Erityiseksi niteen tekee se, että normaalin kuvituksen lisäksi se sisältää myös sivuille kiinnitettyinä kolme exlibristä.
Toivo Pekkanen: Elämän ja kuoleman pidot. Novelleja. Porvoo–Helsinki 1945: WSOY. 197 s.
Harvoin osuu teoksen nimi niin kohdalleen kuin tässä tapauksessa. Toivo Pekkasen novellikokoelma Elämän ja kuoleman pidot käsittelee todellakin sitä juhlaa, jota elämäksi kutsutaan, ja sitä vääjäämättä seuraavaa kuolemaa.
Kokoelma sisältää kolmenlaisia kertomuksia. Toisaalta ovat realismissa kiinni ovat moraliteetit, joissa elämäänsä elävät ihmiset päätyvät silmätysten kohtalonsa kanssa (niminovelli) tai elämiensä käännekohtiin (Voittaja). Toisaalta ovat faabelinomaiset, hieman surrealistiset tarinat, jotka täyttää ihmiselon pettymys. Nukke-novellissa nainen elää lapsettomuuttaan nuken kautta, Kaukaisessa saaressa veljekset joutuvat pettymään, kun unelmien fantasiamaailma onkin pelkkää karua louhikkoa. Kolmanneksi ovat kokoelman päättävät tunnelmakuvaukset, vinjettimäiset sanamaalaukset. Kevät ja kuolema tuo keväisen armottoman hetkellisen sadesään lukijan ylle, Lapsuuteni ranta puolestaan jotain pysyvää: kaukainen luoto ei katoa mihinkään edes myrskyssä vaikka me itse vanhenisimmekin.
Kokoelma sisältää kolmenlaisia kertomuksia. Toisaalta ovat realismissa kiinni ovat moraliteetit, joissa elämäänsä elävät ihmiset päätyvät silmätysten kohtalonsa kanssa (niminovelli) tai elämiensä käännekohtiin (Voittaja). Toisaalta ovat faabelinomaiset, hieman surrealistiset tarinat, jotka täyttää ihmiselon pettymys. Nukke-novellissa nainen elää lapsettomuuttaan nuken kautta, Kaukaisessa saaressa veljekset joutuvat pettymään, kun unelmien fantasiamaailma onkin pelkkää karua louhikkoa. Kolmanneksi ovat kokoelman päättävät tunnelmakuvaukset, vinjettimäiset sanamaalaukset. Kevät ja kuolema tuo keväisen armottoman hetkellisen sadesään lukijan ylle, Lapsuuteni ranta puolestaan jotain pysyvää: kaukainen luoto ei katoa mihinkään edes myrskyssä vaikka me itse vanhenisimmekin.
Veli Granö: Esineiden valtakunta. Keräilijöitä ja kokoelmia. Tangible Comsologies. Recollecting Collectors. Oulu 1997: Pohjoinen. 122 s. Tekstit Pasi Falk, Maria Koskijoki. Transl. Minna Karvonen.
Esineiden valtakunta esittelee alaotsikkonsa mukaisesta "keräilijöitä ja kokoelmia". Teoksen keskiössä ovat Veli Granön kauniit valokuvat monenmoisista keräilijöistä kokoelmiensa keskellä. Keräilykohteet vaihtelevat Disney-kamasta ja oluttölkeistä junan säiliövaunuihin. Erilaisista itse tehdyistä valtakunnista ja mikrokosmoksistahan niissä on kyse – usein kuvista välittyy, miten ihmiset ovat rakentaneet ympärilleen turvaisan pienoismaailman. Kuvissa on jotain hyvin katkeransuloista, yksinäiset ihmiset tavaroittensa keskellä.
Granön kuvia kehystävät ja täydentävät Pasi Falkin ja Maria Koskijoen tekstit, joissa pohditaan esimerkiksi keräilijän ja kuluttajan rajankäyntiä sekä keräilyn ja kokoelman merkitystä yksilölle. Teos onkin paljon enemmän kuin pelkkä valokuvakirja. Itse asiassa kokonaisuuteen kuuluisi myös cd-rom liite, mutta valitettavasti omasta kappaleestani se on kadonnut johonkin (mikä selittää halvan hinnan, jolla kirjan sain).
Granön kuvia kehystävät ja täydentävät Pasi Falkin ja Maria Koskijoen tekstit, joissa pohditaan esimerkiksi keräilijän ja kuluttajan rajankäyntiä sekä keräilyn ja kokoelman merkitystä yksilölle. Teos onkin paljon enemmän kuin pelkkä valokuvakirja. Itse asiassa kokonaisuuteen kuuluisi myös cd-rom liite, mutta valitettavasti omasta kappaleestani se on kadonnut johonkin (mikä selittää halvan hinnan, jolla kirjan sain).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti